Pankkitoiminta Suomessa

Suomen virallinen pankkihistoria alkaa vuoden 1811 keisari Aleksanteri ensimmäisen määräyksestä perustaa Suomen ensimmäinen pankki Turkuun. Pankki toimi Turussa kahdeksan vuotta, kunnes se muutti Helsinkiin 1819 ja vuonna 1840 siitä tuli Suomen pankki. Suomen pankki on maailman neljänneksi vanhin valtion keskuspankki. Kuitenkin Suomen Pankki aloitti varsinaiset valtiolliset keskuspankkitehtävät vasta 1800-luvun lopulla, kun Suomi sai oman rahayksikkönsä ja Suomeen perustettiin paikallisia liikepankkeja. Suomen Pankin tehtävänä oli alusta alkaen rahojen valmistaminen ja liikenteeseen laitto.

Ensimmäiset liikepankit

Ensimmäiset suomalaiset liikepankit olivat säästöpankkeja. Niistä ensimmäiset avattiin Turkuun 1823 ja Helsinkiin kolme vuotta myöhemmin 1826. Säästöpankit saivat alkunsa kaupungeissa, mutta pian ne levisivät myös maaseudulla. Säästöpankkien perustamisen perusajatus löytyy säästöpankkiaatteesta. Säästöpankkiaatteen perustavoitteena oli säännöllistä rahapalkkaa saavan työntekijäluokan taloudellisen aseman parantaminen. Ideana oli, että köyhäkin suomalainen voisi ahkeralla työllä ja säästäväisyydellä parantaa omia elinolojaan - suomalainen säästäväisyys on ollut siis markkinaterminä jo lähes 200 vuotta.

Todelliset liikepankit tulevat

Parikymmentä vuotta ensimmäiset säästöpankkien jälkeen alkoi Suomeen syntyä myös oikeita liikepankkeja, jotka keskittyivät enemmän kauppojen ja liiketoiminnan tukemiseen. Ensimmäinen näistä sai senaatilta toimiluvan 21.5.1862 ja se oli Suomen Yhdys-Pankki eli SYP. Nopeasta sen rinnalle syntyi 1872 pohjoispankki, jonka perustajana olivat Viipurin saksalaiset kauppahuoneet, kun edellisen pankin perustajia olivat lähinnä eri kaupunkien kauppahuoneet Suomessa. Näiden kahden pankin pääkielinä olivat ruotsi ja saksa mutta samoihin aikoihin päätään nostava kansallismielisyys eli suomalaisuusliike halusi suomenkielisen pankin ja sellainen saatiin Suomeen vuonna 1889. Ensimmäisen suomenkielisen pankin nimi oli Kansallis-Osake-Pankki eli KOP. Yhdyspankki ja Pohjoispankki fuusioituivat 1919 yhteen ja pankeista yli uusi Pohjoismaiden Yhdyspankki ja se jatkoi siten aina 1960-luvulle saakka, kunnes Yhdyspankki halusi vahvistaa suomalaisuuttaan, joka johtikin vuonna 1975 nimen palautumisen muotoon Suomen Yhdyspankki.

Suomessa oli 1800-luvulla jo muitakin liikepankkeja: Vaasan Osakepankki, Uudenmaan osakepankki, Helsingin Kansanpankki, Privatbanken i Helsingfors, Turun Osakepankki, Suomen maanviljelys- ja teollisuuspankki, Tampereen Osakepankki sekä Nykarleby Aktiebank. Lisää pankkeja alkoi syntyä vauhdilla 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, kun Suomi alkoi vauhdikkaan kehittymisensä. Paras näistä alkuaikojen pankeista menestysmittareilla laskettuna oli Helsingin Osakepankki.

Koko Suomen kattava postipankki

1887 perustettiin Postisäästöpankki olemassa olevien säästöpankkien kilpailijaksi. Periaate oli sama kuin muillakin säästöpankeilla mutta postisäästöpankki tarjosi lähes koko maan kattavat konttorit postitoimipaikkojen mukaisesti ja samalla pankin aukioloajat olivat muita pankkeja paremmat. Vuonna 1970 pankin nimeksi tuli Postipankki, joka muutaman eri vaiheen kautta päätyi tanskalaiselle Danske Bankille vuonna 2006. Postitoimipaikkojen ja postipankin toiminta olivat eriytyneet jo vuosia sitä ennen.